Uuden valtuustokauden avaus 26.1.2009

Vihdoin rauhallinen hetki ja muut työt tehtynä, siis blogin kimppuun...

Uuden kauden ensimmäisen kokouksen ma 26.1. avasi valtuuston vanhin eli Inkeri Kostiainen, jatkon hoiti ensimmäiset kaksi vuotta puheenjohtajana toimiva Merja Kuusisto. Hallituksen johtoon nimettiin äänestyksen jälkeen Tuusulan kokoomuksen Juhani Sjöblom. Tuusulan luottamuselimet sai johtajansa ja sinipuna alkaa kauden paikkaneuvotteluista päätellen asenteella sinipuna vastaan muu maailma - vastakkainasettelu ei siis suinkaan ole ohi, kuten Niinistö joskus mainosti, ainakaan Tuusulassa vuonna 2009 ja tästä eteenpäin.

Valtuusto äänesti Tuusulan puolesta-valtuustoryhmän esityksestä Juhani Sjöblomin kelpoisuudesta kunnanhallitukseen ja sen johtoon. Äänestyksessä äänet jakautuivat JAA 33, EI 12 ja 6 valtuutettua äänesti tyhjää. Tyhjää äänesti mm kaksi demaria, yksi kokoomuslainen, kristillisdemokraatti, perussuomalainen ja kokoomuksesta lähtenyt keskiryhmiin sitoutumattomana lähtenyt valtuutettu. Valtuustoryhmämme jätti asiasta eriävän mielipiteen:

"Tuusulan puolesta valtuustoryhmä näkee, että
Juhani Sjöblomia ei olisi tullut valita kunnanhallitukseen, koska kuntalain 35 §:n vaalikelpoisuussäännösten nimenomaisena tarkoituksena on muun muassa estää valitsemasta kunnan toimielimen jäseneksi henkilöä, jonka asema liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä on sellainen, että luottamus hänen kykyynsä käsitellä asioita puolueettomasti vaarantuu.

Kuntalain säännös, sitä koskeva hallituksen esitys ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö antavat selvästi ymmärtää, että kunnassa liikentoimintaa harjoittavan yhteisön toimitusjohtaja, hallituksen jäsen tai omistaja ei ole vaalikelpoinen kunnanhallitukseen, mikäli liikeyritykseen vaikuttavia olennaisia asiakysymyksiä käsitellään kyseisessä toimielimessä usein ja niissä tehdyt ratkaisut ovat omiaan tuottamaan yritykselle olennaista hyötyä tai vahinkoa.

Koska kuntalain vaalikelpoisuussäännökset täydentävät esteellisyyssäännöksiä ja ne yhdessä muodostavat kunnallisen päätöksenteon asianmukaisuutta turvaavan säännöskokonaisuuden, ei päätöksenteon tasapuolista käsittelyä ja yleistä hyväksyttävyyttä voi turvata vain sillä, että kyseessä oleva, suuren maanomistuksen omaava ja merkittävän liikeyrityksen johtavassa asemassa oleva henkilö vain jäävää itsensä yrityksensä asioita käsiteltäessä."

Merkittäviä maanomistuksia ja liiketoimia sekä rakennusalalla että sorabisneksessä olevalle henkilölle tulee usein jääviyksiä vastaan hallituksessa toimiessaan. Omia alueita koskevien kaava-asioiden ja rakennusoikeuksien määrän lisäksi voi miettiä ihan suoranaista lain mukaista ja minimissään moraalista jääviyttä mm. kaavoitusohjelmaan, kaavojen kiireellisyysjärjestykseen sekä Uudenmaan Ympäristökeskukseen annettaviin kunnanlausuntoihin liittyen.

Tuusulan kokoomus halusi maksimoida maanomistajien edustuksen kunnanhallituksessa ja valitsi toiselle miespaikalle Tapio Tammilehdon, jolla on pohjois-Tuusulassa maita ja kiinteistöbisneksiä. Edellisellä kaudella Tammilehto oli hetken aikaa myös hallituksessa, jäi pois kesken kauden, mutta on nyt taas valmis koitoksiin.


Ryhmämme jätti valtuuston kokouksessa seuraavan aloitteen:

"Luottamushenkilöiden sidonnaisuudet julkisiksi

Tuusulan puolesta valtuustoryhmä esittää, että Tuusulassa otetaan käytäntö, luottamushenkilöiltä pyydetään tehtävän vastaanottamisen yhteydessä julkinen selvitys sidonnaisuuksistaan. Julkinen selvitys sidonnaisuuksista vaaditaan kansanedustajilta ja ministereiltä ja myös johtavilta viranhaltijoilta. Samanlaista avoimuutta tarvitaan myös kunnallishallintoon luottamushenkilöiden osalta. Pyydämme, että aloite käsitellään kiireellisenä vielä tämän kevään aikana."

Toimin itse kuluvalla kaudella Tuija Reinikaisen varajäsenenä kunnanhallituksessa kaksi ensimmäistä vuotta. Tähän ratkaisuun päädyin, vaikka minulle ryhmässäni tarjottiin suurimmalla äänimäärällä valtuustoon päässeenä hallituspaikkaa ja sen 2. varapuheenjohtajan paikkaa myös.

Perusteluina valinnalleni ovat mm. se, että takana on jo kokonainen 4 vuoden jakso kunnanhallituksessa ja on terveellistä vaihtaa välillä henkilöitä. En ymmärrä joidenkin ihmisten halua roikkua vuosikymmeniä samoissa tehtävissä. Varahenkilönä saan edelleen kaiken hallituspostin, luen listat läpi edelleen huolella ja olen yhteydessä varsinaisiin jäseniin pohjois-Tuusulaa koskevissa ja muissa itselleni tärkeissä asioissa.

En halua uhrata jokaikinen viikko montaa arki-iltaa kokouksiin ja viikonloppuja esityslistojen, puhelimen ja tietokoneen äärellä perheen ja itseni hyvinvoinnin kustannuksella. Liiallinen tehtävien hamuaminen johtaa helposti tilanteeseen, jossa mistään ei tiedä kunnolla mitään ja tätä haluan välttää ja keskittyä muutamaan asiaan. Lisäksi oma koiramme sai pennut, olen pitkään haaveillut yhden pennun ottamisesta ja sen haaveen toteuttamisen aika oli nyt. Oman ja perheen elämänlaadun huomioiminen on perua kuluneen kahden vuoden opeista elämän karikkoisella polulla, monet nuorten ihmisten hautajaiset läpikäyneenä on asiat laitettava tärkeysjärjestykseen ja sen nyt tein.

Lautakunnista halusin tekniseen lautakuntaan, koska se on ennestään vierain suurista lautakunnista ja haluan perehtyä siihen nyt.

Päivitystä tulossa, kun aika antaa myöten...

Kiirettä pitää...koiramme kotiutuminen viime viikon perjantaina pienen pennun kanssa on pitänyt allekirjoittaneen liikkeessä niin tehokkaasti, ettei aikaa konnella istumiseen ja uusien ajatusten kirjaamiseen blogiin asti ole oikein ollut. Korjaan tilanteen mahd. pian, sillä kirjoitettavaa kyllä on...

Vanhan päättyminen on uuden alku

Tämän vuoden alku on ollut todellista myllerrystä monella elämän osa-alueella.
Työelämässä kuohuu, velloo ja myllertää organisaatiouudistuksen, työntekijävaihdosten ja tilatyöryhmän selvityksen merkeissä. Vapaa-ajalla kunnallispolitiikassa täytetään tohinalla saadut luottamushenkilöpaikat. Paikat ovat virallisia ja julkisia ensi maanantain eli 26.1. pidettävän valtuuston kokouksen jälkeen. Toivottavasti suuri viisaus asuu valitsijoiden päässä, kun ryhmät nimeävät omat jäsenensä, jotta lautakunnat ja työryhmät voivat rakentavassa hengessä ja hyvässä yhteistyössä toimia kuntalaisten hyväksi.

Oma kyynisyyteni kunnallispoliittisen yhteistoiminnan laadusta näissä blogikirjoituksissa on perustunut siihen, että omat kokemukseni kuntapolitiikassa koostuvat valtuuston ja kunnanhallituksen toiminnasta ensimmäisen kauden luottamushenkilönä. Nehän ovat politiikan hornankattiloita eli peli ja politiikka ovat huipussaan; lautakunnissa toiminta on ehkä avoimempaa ja enemmän yhteisiä tavoitteita kohti tavoittelevaa yhteistoimintaa? Lapsi- ja perheasiainneuvosto oli hengeltään loistava kuluneen kauden, oli mahtavaa olla hallituksen edustajana neuvostossa.

Olin itse neljä vuotta sitten kirkassilmäinen humanisti, joka sinisin silmin lähti toimimaan yhteisten asioiden hyväksi ja luuli, että sitä tehdään hyvässä yhteistyössä kaikkien kesken (ja tälläistä minä mollasin eräässä blogikirjoituksessani, anteeksi). Ei kestänyt kauaa huomata, etteivät kaikki valtuutetut edes tervehdi ja se oli hämmentävää. Ilmeisesti tupulainen imago ei ole myöskään viranhaltijapuolella ollut oikein pop, sillä hämmästyin kerran uuden viranhaltijan tullessa kuntaan ja hänen kanssaan jonkun aikaa keskusteltuani, kun hän totesi, että olenkin ihan ok ihminen - ei vaadi suurtakaan mielikuvitusta keksiä, miten on meikäläiset uudelle tulijalle esitelty? Alkuun tälläinen satuttaa, kun on tottunut toimimaan ihmisten kanssa, joilla on hyvät käytöstavat ja hyvät aikeet, mutta politiikassa omaa reagointia ympäröivään maailmaan on muutettava, jotta selviää. En ole perusluonteeltani riidanhaluinen henkilö, vaan haluaisin sovitellen löytää parhaita ratkaisuja asioihin, mutta onhan tullut opittua itsestä jotakin uutta kuluneen neljän vuoden aikana ja katso; olen löytänyt oman sisäisen riidankylväjäni - eläköön itsetutkiskelu!

Toissapäivänä eli maanantaina 19.1. oli kauden 2005-08 kunnanhallituksen viimeinen kokous eli nelivuotinen kausi hallituksessa on nyt ohi. Kiitos hallituksen jäsenille ja viranhaltijoille, toiminta on ollut kokousteknisesti asiallista, asioiden valmistelussa tosin on ollut ajoittain parantamisen varaa...

Voihan vuodatus

Eilistä omaa kirjoitusta silmäillessä tulee mieleen kyynisen keski-ikäisen vuodatus... apua... Kirjoitettu teksti nyt vaan oli avointa ja rehellistä yhteenvetoa tunnelmista ensimmäisen valtuustokauden jälkeen ja toisen kauden alun neuvottelutulosten jälkeen. Itse lähdin neljä vuotta sitten mukaan yhteisten asioiden hoitoon asioiden takia: lapset, nuoret, perheet, ehkäisevän työn kehittäminen, kaikkien kolmen taajaman kehittäminen, avoin, kehittyvä ja vuorovaikutteinen päätöksenteko jne. Pitkään harkittuani päätin viime kesänä asettua ehdolle uudelleenkin. En ole koskaan kokenut olevani mukana protestiliikkeessä, kuten omaa ryhmääni on usein kuvattu, vaan hoitamassa yhteisiä asioita kuntalain mukaisessa hengessä, en omaa etuani ajaen.. ja hyvässä yhteistyössä myös muiden ryhmien kanssa. Yhteistyöhön kykeneviä, motivoituneita ja sielultaan sivistyneitä henkilöitä valtuustostamme on löytynytkin - ainakin aika ajoin.. ja toivottavasti löytyy jatkossakin, sillä siitä hyötyvät eniten kuntalaiset, joiden asioita hoidamme. Ja joita joudumme hoitamaan jatkossa haastavassa taloudellisessa tilanteessa...

Paluu arkeen

Loppiainen on ohitettu ja paluu arkeen tapahtunut. Kahden viikon loman aikana tuli luettua vaihteen vuoksi jotakin muutakin kuin päätösesitystekstejä, mm. Liza Marklundia kahden kirjan verran ja Miika Nousiaisen mainio Vadelmavenepakolainen. Joulunpyhät on vietetty perheen ja suvun kanssa ja on ollut aikaa lukemisen lisäksi kuunnella musiikkia, siivoilla nurkkia, ulkoilla, tavata ystäviä, olla vaan ja mikä parasta syödä hyvin ja etupäässä liikaa... ja todeta arjen alettua, että vaatteet ovat kutistuneet.. Löysin alennusmyynnistä vanhan Ismo Alangon kokoelman, jossa on loistava läpileikkaus maestron helmistä vv. 1989-2001...kulutin edellisen vuoden puolella melkein puhki uuden Ismo Alanko Teholla levyn Blanco Spiritual ja nyt on vanhan tuotannon vuoro.

Vanhosta hiteistä ensimmäisenä kuuluva "Kun Suomi putos puusta" voisi kuulua tuusulalaisittain, että "Kun Tuusula putos puusta"... tai kehityksen junasta tai mistä lie ja mihin lie...kunnallisen demokratian näkymät ovat synkät: paikkaneuvottelujen henki on nostanut ilmaan kammottavan ajatuksen paluusta ajassa ja kehityksessä vuosia taaksepäin.

Voisiko vielä vuonna 2009 käydä niin, että hyvämaineisessa kulttuuripitäjä-taloustaito Tuusulassa palataan takaisin kekkosen ajan tapaan päättää asiat kahden miehen sopimuksella varmoina siitä, että oma ryhmä ryhmäkurin nimissä siunaa aina kaiken päätösten järkevyyttä millään tavoin miettimättä? Tätähän kuluneellakin kaudella on toki nähty ja osan päätöksissä ryhmäkuria kuuliaisesti noudatteneet lauman jäsenet ovat siunanneetkin, mutta onneksi edes joissakin tilanteissa myös kyseenalaistaneet ja saaneet päätöksiä mm nimitysasioissa muuttumaan asioita tarkastellen oikeaan suuntaan. Moinen siviilirohkeus eli oman pään käyttäminen ajatteluun ei toki ole ollut eikä varmasti ole jatkossakaan suositeltavaa kahdessa suuressa ryhmässä. Omassa ryhmässäni se on normaali tapa toimia, asioita uskalletaan tarkastella monesta eri näkökulmasta ja löytää siten käytettävissä olevan tiedon perusteella paras ratkaisu.

Erään tuoreen tuusulalaisen luottamushenkilön blogia lukiessani en voi olla tuntematta sääliä tai jotain sen suuntaista tunnetta, kun hän kirjoittaa olevansa humanisti ja haluavansa tehdä yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa jne. Tiedän kirjoittajan olevan erittäin fiksu henkilö, sanat ovat varmasti totta ja ajatus kaunis ja vastaavalla tavalla varmasti moni muukin tuore luottamushenkilö juuri nyt miettii.. On helppo todeta kuitenkin, että selvästikään häntä ei ole vielä ohjeistettu oman ryhmän taholta sen suhteen, kenen kanssa on soveliasta puhua ja toimia ja kenen kanssa ei...

Paikkaneuvottelusirkus on Tuusulassakin saatu valtuustoryhmien välillä käytyä, nais-miespaikat tosin ovat vielä jakamatta. Keski-Uusimaa-lehdessä kerrottiin neuvottelut käydyn hyvässä hengessä ja meinasi tuota lukiessa mennä aamukahvi väärään kurkkuun. Miestappiot (tai siis naistappiot) neuvotteluja vetäneessä vaalivoittajajoukkueessa kokoomuksessa olivat tällä kertaa vain yhden valtuutetun verran ja se tulkittiin kai hyväksi hengeksi? Hyvähän se onkin, onhan puolueesta menneinä vuosina lähtenyt enemmänkin kuin yksi jäsen milloin vaalien alla ja milloin jälkeen. Perinteitä kunnioittaen joukosta poistunut on saanut nimettömiä uhkailutekstiviestejä ja aivan sattumalta varmastikin autoonkin kohdistui ilkivaltaa välittömästi neuvottelusopimuksen allekirjoituksen jälkeen... elämähän on suurta sattumaa...

Teini-ikäinen tyttäreni on sivukorvalla kuullut käymiäni puheluita ja kauhistuneita kommentteja neuvotteluiden aikana ja kauhisteli politiikan olevan lapsellisempaa kuin lasten hiekkalaatikkotappelut tai teinien ajoittain dramaattiset välien selvittelyt... Harmillista vaan on, että tällä hiekkalaatikolla leikitään veronmaksajien rahoilla ja palveluilla ja osalla poliitikoista energia suuntautuu kunnallisen toiminnan kehittämisen ja asioiden huolellisen hoitamisen sijaan omien etujen ja/tai oman poliittisen uran edistämiseen.

Kunnallisvaalipölyn laskeuduttua tiettyjen henkilöiden täytyy kahmaista itselleen näkyvät paikat ja nimi paikallislehteen mahd. usein ajatellen seuraavia eduskuntavaaleja... eikun nimiä bongailemaan...ja odottamaan innolla 26.1.09 ensimmäistä valtuuston kokousta, jossa uudet luottamuselimet nimetään ja katsotaan, kuka mitäkin venettä ohjaa... uusi valtuustoryhmämme sai lautakuntapaikkoja kohtuu hyvin, mutta vasta teknisten vaaliliittojen myötä.

Puheenjohtajuudet sen sijaan menivät pääasiassa kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille, kokoomukselle menivät molemmat uudet superlautakunnat. Meille jäi rakennuslautakunnan ja keskusvaalilautakunnan puheenjohtajuudet, nuoriso-, liikunta- ja tarkastuslautakuntien varapj.paikat sekä hallituksen 2. varapuheenjohtajuus neljäksi vuodeksi ja vuosille 2011-12 valtuuston 2. varapuheenjohtajuus. Reilu Tuusula-ryhmä eli sosiaalidemokraatit eivät jakaneet puheenjohtajuuksia tupun kanssa kuten oikeasti Reilu-Tupu teki heidän kanssaan neljä vuotta sitten. Sellaista on reiluus, ennen vaaleja sitä sanaa on kiva viljellä ja unohtaa se vaaliuurnien sulkeuduttua - seuraaviin vaaleihin on aikaa neljä vuotta eikä tämän päivän juttuja äänestäjä muista enää neljän vuoden päästä. Niinhän se menee..

Pakkaspäiviä

Kylläpä pakkaspäivät ovat tuntuneet hyviltä - erityisen hyviltä varmaan myös siksi, että ovat olleet lomapäiviä. Parin vesisateisen talven jälkeen reilun 10 asteen pakkanen ja auringonpaisteiset talvipäivät ovat olleet aivan luksusta.
Iltakävelyllä vein kynttilän Jokelan uurnalehdon muualle siunattujen muistokivelle. Tasan kaksi vuotta siten sain aamuyöllä puhelun, jossa sain tiedon pikkusiskoni yllättävästä, äkillisestä kuolemasta.

Hyvää alkanutta vuotta 2009

Uusi vuosi, uudet kujeet niinhän sitä sanotaan. Suurella mielenkiinnolla ja uteliaana, kuten aina lähden taivaltamaan alkanutta vuotta eteenpäin. Tällä kertaa huijaamatta itseäni tekemällä uuden vuoden lupauksia, joista voi potea huonoa omaatuntoa sitten loppuvuoden. Lupaan itselleni ja kaikille muille tekeväni parhaani kaikessa siinä, mitä teen ja niin on hyvä!

Kunnallispolitiikassa alkaa uusi nelivuotiskausi 26.1.2009 ja tuolloin näämme, kuka valtuustoa ja kunnanhallitusta lähtee luotsaamaan ja myöskin sen, millä asenteella ja tavoitteilla. Kumpi velvoittaa enemmän - kuntalaki ja kuntalaisten ja veronmaksajien etu vai tehdyt diilit jostakin muusta? Tätä tekstiä kirjoittaessani taustalla soi aivan mainio levy nimeltään "Hot as hel". Levy on tunnelmaltaan leppoisa ja svengaava kokoelma jazzia ja soulia pääkaupungistamme. Yhden l-kirjaimen lisäyksellä sanan hel perään saataisiin otsikosta sopiva kai kuvaamaan tilannetta jossakin päin kotikuntaani, niin kuumaa alkaa tunnelma joissakin piireissä jo olla. Onneksi kuulun itse valtuustoryhmään, jossa asiat on aina puhuttu ja puhutaan ja ratkotaan edelleenkin asiallisesti keskustelemalla ilman huutoa ja haukkumista. Suosittelen toimintatapaa lämpimästi muillekin!

Eikun eteenpäin, sano mummo lumessa - avoimin mielin vuoteen 2009!