Paluu arkeen

Loppiainen on ohitettu ja paluu arkeen tapahtunut. Kahden viikon loman aikana tuli luettua vaihteen vuoksi jotakin muutakin kuin päätösesitystekstejä, mm. Liza Marklundia kahden kirjan verran ja Miika Nousiaisen mainio Vadelmavenepakolainen. Joulunpyhät on vietetty perheen ja suvun kanssa ja on ollut aikaa lukemisen lisäksi kuunnella musiikkia, siivoilla nurkkia, ulkoilla, tavata ystäviä, olla vaan ja mikä parasta syödä hyvin ja etupäässä liikaa... ja todeta arjen alettua, että vaatteet ovat kutistuneet.. Löysin alennusmyynnistä vanhan Ismo Alangon kokoelman, jossa on loistava läpileikkaus maestron helmistä vv. 1989-2001...kulutin edellisen vuoden puolella melkein puhki uuden Ismo Alanko Teholla levyn Blanco Spiritual ja nyt on vanhan tuotannon vuoro.

Vanhosta hiteistä ensimmäisenä kuuluva "Kun Suomi putos puusta" voisi kuulua tuusulalaisittain, että "Kun Tuusula putos puusta"... tai kehityksen junasta tai mistä lie ja mihin lie...kunnallisen demokratian näkymät ovat synkät: paikkaneuvottelujen henki on nostanut ilmaan kammottavan ajatuksen paluusta ajassa ja kehityksessä vuosia taaksepäin.

Voisiko vielä vuonna 2009 käydä niin, että hyvämaineisessa kulttuuripitäjä-taloustaito Tuusulassa palataan takaisin kekkosen ajan tapaan päättää asiat kahden miehen sopimuksella varmoina siitä, että oma ryhmä ryhmäkurin nimissä siunaa aina kaiken päätösten järkevyyttä millään tavoin miettimättä? Tätähän kuluneellakin kaudella on toki nähty ja osan päätöksissä ryhmäkuria kuuliaisesti noudatteneet lauman jäsenet ovat siunanneetkin, mutta onneksi edes joissakin tilanteissa myös kyseenalaistaneet ja saaneet päätöksiä mm nimitysasioissa muuttumaan asioita tarkastellen oikeaan suuntaan. Moinen siviilirohkeus eli oman pään käyttäminen ajatteluun ei toki ole ollut eikä varmasti ole jatkossakaan suositeltavaa kahdessa suuressa ryhmässä. Omassa ryhmässäni se on normaali tapa toimia, asioita uskalletaan tarkastella monesta eri näkökulmasta ja löytää siten käytettävissä olevan tiedon perusteella paras ratkaisu.

Erään tuoreen tuusulalaisen luottamushenkilön blogia lukiessani en voi olla tuntematta sääliä tai jotain sen suuntaista tunnetta, kun hän kirjoittaa olevansa humanisti ja haluavansa tehdä yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa jne. Tiedän kirjoittajan olevan erittäin fiksu henkilö, sanat ovat varmasti totta ja ajatus kaunis ja vastaavalla tavalla varmasti moni muukin tuore luottamushenkilö juuri nyt miettii.. On helppo todeta kuitenkin, että selvästikään häntä ei ole vielä ohjeistettu oman ryhmän taholta sen suhteen, kenen kanssa on soveliasta puhua ja toimia ja kenen kanssa ei...

Paikkaneuvottelusirkus on Tuusulassakin saatu valtuustoryhmien välillä käytyä, nais-miespaikat tosin ovat vielä jakamatta. Keski-Uusimaa-lehdessä kerrottiin neuvottelut käydyn hyvässä hengessä ja meinasi tuota lukiessa mennä aamukahvi väärään kurkkuun. Miestappiot (tai siis naistappiot) neuvotteluja vetäneessä vaalivoittajajoukkueessa kokoomuksessa olivat tällä kertaa vain yhden valtuutetun verran ja se tulkittiin kai hyväksi hengeksi? Hyvähän se onkin, onhan puolueesta menneinä vuosina lähtenyt enemmänkin kuin yksi jäsen milloin vaalien alla ja milloin jälkeen. Perinteitä kunnioittaen joukosta poistunut on saanut nimettömiä uhkailutekstiviestejä ja aivan sattumalta varmastikin autoonkin kohdistui ilkivaltaa välittömästi neuvottelusopimuksen allekirjoituksen jälkeen... elämähän on suurta sattumaa...

Teini-ikäinen tyttäreni on sivukorvalla kuullut käymiäni puheluita ja kauhistuneita kommentteja neuvotteluiden aikana ja kauhisteli politiikan olevan lapsellisempaa kuin lasten hiekkalaatikkotappelut tai teinien ajoittain dramaattiset välien selvittelyt... Harmillista vaan on, että tällä hiekkalaatikolla leikitään veronmaksajien rahoilla ja palveluilla ja osalla poliitikoista energia suuntautuu kunnallisen toiminnan kehittämisen ja asioiden huolellisen hoitamisen sijaan omien etujen ja/tai oman poliittisen uran edistämiseen.

Kunnallisvaalipölyn laskeuduttua tiettyjen henkilöiden täytyy kahmaista itselleen näkyvät paikat ja nimi paikallislehteen mahd. usein ajatellen seuraavia eduskuntavaaleja... eikun nimiä bongailemaan...ja odottamaan innolla 26.1.09 ensimmäistä valtuuston kokousta, jossa uudet luottamuselimet nimetään ja katsotaan, kuka mitäkin venettä ohjaa... uusi valtuustoryhmämme sai lautakuntapaikkoja kohtuu hyvin, mutta vasta teknisten vaaliliittojen myötä.

Puheenjohtajuudet sen sijaan menivät pääasiassa kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille, kokoomukselle menivät molemmat uudet superlautakunnat. Meille jäi rakennuslautakunnan ja keskusvaalilautakunnan puheenjohtajuudet, nuoriso-, liikunta- ja tarkastuslautakuntien varapj.paikat sekä hallituksen 2. varapuheenjohtajuus neljäksi vuodeksi ja vuosille 2011-12 valtuuston 2. varapuheenjohtajuus. Reilu Tuusula-ryhmä eli sosiaalidemokraatit eivät jakaneet puheenjohtajuuksia tupun kanssa kuten oikeasti Reilu-Tupu teki heidän kanssaan neljä vuotta sitten. Sellaista on reiluus, ennen vaaleja sitä sanaa on kiva viljellä ja unohtaa se vaaliuurnien sulkeuduttua - seuraaviin vaaleihin on aikaa neljä vuotta eikä tämän päivän juttuja äänestäjä muista enää neljän vuoden päästä. Niinhän se menee..