Joitakin vanhoja kirjoituksia vuosien varrelta

2008

Keski-Uusimaa 5/2008

Puoluepassillako johtaviin virkoihin?

Tuusulalainen valtuutettu Nina Nupponen kirjoitti 22.5.2008 Lukijan kynästä-osastolla Tuusulassa erittäin tärkeästä ja ajankohtaisesta asiasta, 1.1.2009 yhdistyvän sosiaali- ja terveystoimen uuden toimialajohtajan valinnasta.

Allekirjoittanut ja muut Tuusulan puolesta-valtuustoryhmän jäsenet ovat olleet aina sitä mieltä, että johtaviin virkoihin valitaan koulutuksen, työkokemuksen ja soveltuvuustestin perusteella paras hakija. Kaksi suurta poliittista ryhmää sen sijaan eivät aina ole näin toimineet, näiden joukossa myös Ninan oma valtuustoryhmä kokoomus. Tuusulassa kokoomuksella ja sosiaalidemokraateilla on pitkä perinne sulle mulle - periaatteen käytöstä myös virkanimityksissä, joten toivottavasti myös Ninan oma valtuustoryhmä on lukenut hänen napakan mielipiteensä ja ottaa viestin huomioon valintaa tehdessään. Sulle mulle - järjestelmän osasista taitaa tälläkin kertaa olla kyse, mutta jotain vinoumaa tasapainossa ilmeisesti on päässyt tapahtumaan, niin kuumana tunteet nyt käyvät.

Ikuisena optimistina (vasta 3 vuotta kunnallispolitiikassa!) odotan kuitenkin, että virkanimityksissä on muissakin valtuustoryhmissä siirrytty 2000-luvulle. Ja kun sattuu olemaan vaalivuosikin, niin jospa tässäkin asiassa kokoomus-demariakselilla tapahtuu äkillinen kurssinmuutos. Näitä äkillisiä mielipiteenmuutoksia, suoranaisia takinkäännöksiä, on tässä parin kuukauden aikana jo tapahtunut. Jospa tässä nimitysasiassakin näin kävisi! Näin voisimme kesäkuussa valita yhteistuumin laaja-alaisen koulutuksen ja sosiaali- ja terveysalan työkokemuksen omaavan rautaisen ammattilaisen luotsaamaan mittavaa organisaatiomuutosta ja vuoden 2009 alusta uutta organisaatiota Tuusulaan.

26.5.2008
Tarja Kärkkäinen
haastatteluryhmän jäsen
valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen
sit/tupu

2007

Keski-Uusimaa 4/2007:

Kunnallisen päätöksenteon sietämätön keveys

Tuusulan kunnanhallituksen kokouksessa 2.4.2007 mainittiin sana kiintiönainen ja se kirvoitti mieleni pohtimaan kunnallista päätöksentekoa kotikunnassani Tuusulassa.

Kunnanhallituksen jäsenenä vapaa-ajan ongelmia ei ole; asioihin perehtyminen vie aikaa ja hallitus kokoontuu viikottain lukuunottamatta valtuuston kokousviikkoja. Materiaalia on 300-500 sivun verran ja sen lisäksi sähköpostit, puhelut ja keskustelu käsiteltävistä aiheista.
Valmistelutyössä on viime aikoina esiintynyt toistuvasti tilanteita, jolloin mitä merkittävämmät asiakysymykset ovat käsittelyssä, sitä lyhyempi aika hallituksen jäsenellä on ollut perehtyä valmistelijan päätösesitykseen. Valmistautumisaikaa on muutoinkin vain torstai-illasta maanantaihin, työssäkäyvällä henkilöllä käytännössä viikonloppu. Huolellisen asioihin perehtymisen päätteeksi kokouspaikalle saavuttaessa on hienoa todeta, että uusi päätösesitys on jaettu suoraan pöydälle.. Päätösesitysten hiominen voi olla joskus työlästä, mutta jokaisen hallituksen jäsenen on saatava päätösesitys käyttöönsä hyvissä ajoin ennen kokouksen alkua ja sen sähköinen tiedonsiirto kyllä mahdollistaa, jos näin halutaan.

Varuskunnan alueen yhteistyösopimusta oli kuumeisesti muokattu vielä kokouspäivänä 2.4.2007 ja se löytyi joidenkin hallituksen jäsenten sähköpostista jo ennen kokousta. Allekirjoittaneen ja monen muun kokouspöydällä esitys oli luettavissa paperina vasta kokouksen alkaessa. Luottamushenkilöt saavat päätösesityksiä luettaviksi eri aikoina henkilön poliittisen painoarvon mukaan ja rivijäsenet ja kaikenmaailman kiintiönaiset ovat tällä postituslistalla ilmeisesti 2. kiireellisyysluokassa.

Uudenmaan vaihemaakuntakaava-asian käsittelyssä (mm. surullisen kuuluisat Ruotsinkylän kalliot) hallituksen jäsenet saivat päätösesitykset luettavaksi vasta kokouksen alussa kahdessa perättäisessä kokouksessa. Kuinka tälläisessä menettelyssä toteutuu luottamushenkilön oikeus riittävään tiedonsaantiin? Hyvin huonosti, lieneekö se tarkoituskin? Näin en haluaisi uskoa, mutta näinhän demokratiaa käytännössä kavennetaan ja virkamiesvalta kasvaa.
En väitä olevani kunnan politiikan kuohukermaa, ja siksi vaatimassa erityisoikeuksia, vaan mielestäni kaikilla hallituksen jäsenillä on oikeus saada käyttöönsä kaikki olemassaoleva tieto ja erityisesti päätösesitys ajoissa. Tehdyn päätöksen vaikutukset kunnan talouteen, kuntalaisten elämään ym. on punnittava tarkkaan jokaisen päätöksen kohdalla, siksi esitykset on saatava ajoissa.

Valtaosalle poliitikoista nykyinen valmistelukulttuuri vaikuttaa olevan ok - miksiköhän? Kunnallisen demokratian ideana on ymmärtääkseni ollut se, että virkamiesvalmistelun jälkeen kuntalaisilta valtakirjan saaneilla luottamushenkilöillä on oikeus ja velvollisuus ottaa asioista selvää ja tuoda kuntalaisen näkökulma päätöksentekoon. Mutta jos on niin, että minä itsekseni tälläistä vain ihmettelen, olenkohan se sittenkin minä, joka olen ymmärtänyt asiat aivan väärin?

Tarja Kärkkäinen
kunnahallituksen jäsen ja valtuutettu
Jokelasta
sit/Tupu

2004 syksy: Tuusulan puolesta ry:n lehti

YHTÄKÄÄN TUUSULALAISTA NUORTA EIKÄ LASTA OLE VARA MENETTÄÄ /

ENNALTAEHKÄISEVÄ TYÖ KUNNIAAN

Nykyisessä työssäni päihdehuollossa ja aikaisemmin Kasvatus tulevaisuuteen - hankkeen parissa olen elänyt ilojen ja surujen keskellä tuusulalaisten perheiden ja vanhempien arjessa. Itsekin muualta Tuusulaan 12 v sitten muuttaneena ja ilman sukulaisverkoston apua, tiedän lapsiperheen työssäkäyvänä äitinä arjen pyörittämisen paineet. Omaa jaksamistani on auttanut suunnattomasti se, että samassa elämäntilanteessa olevien naapureiden kanssa on voinut jakaa kokemuksia ja molemminpuolinen naapuriapu on toiminut.

Vertaistuki on havaittu loistavaksi voimavaraksi laajemminkin ja lapsiperheiden yhteensaattaminen ja rohkaisu yhteiseen toimintaan on eräs ennaltaehkäisevän työn muoto. Tarvitaan kokoontumistilat ja toiminnan käynnistäjä. Kun vertaistuen voimaannuttavan vaikutuksen löytää jo heti vanhemmuuden alkumetreillä, sitä osaa hyödyntää myöhemminkin ja vaikeammissakin elämäntilanteissa.

Peruspalveluihin neuvola- ja päivähoitosektorille tarvitaan riittävät resurssit ja mahd. uusia työmuotoja turvaamaan vanhemmuutta tukevaa työtä. Yhteistyötä tarvitaan yli sektorirajojen järjestöjen ja seurakunnan arvokasta työpanosta unohtamatta. Yhteisöllisyyden tukemiseksi tarvitaan myös asianmukaisia tiloja kuntalaisten käyttöön.

Paitsi vanhemmuuden tukeminen alkaen neuvolasta jatkuen saumattomasti kouluihin, myös elämänhallintataitojen tukeminen läpi kouluhistorian on tärkeää sekä mielenterveys- että päihdeongelmia ehkäisevää työtä. Koululaisten yksinäisiin iltapäiviin tulee löytää ratkaisuja, liikuntakerhojen ym. kerhotoiminnan avulla. Ala-asteikäisten lasten elämänhallintataitojen kehittämiseen sijoittaminen kasvaa korkoa aivan varmasti. Nuorten kohdalla tarvitaan ns. matalan kynnyksen paikkoja, nuorisoasemia, jonne on helppo mennä keskustelemaan omaan elämään liittyvistä mielenterveyden- tai päihdeongelmista. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmia päästään ratkomaan, sitä todennäköisempää niiden onnistunut ratkaisu on.

Uusien työmuotojen kehittäminen ja tämän päivän vanhemmuuden tukeminen on voimavaroja vaativaa ja veromarkkoja kuluttavaa ja siksi helposti säästölistoilla budjetteja laadittaessa. Korjaava työ mielenterveys- ja päihdeongelmissa on lakisääteistä, mutta valtavan kallista ja erityisiä rakenteita vaativaa. Inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan, mitä ne yksilöille ja perheille aiheuttavat, niitä ei voi rahalla mitata.

Tarja Kärkkäinen
sairaanhoitaja, terveydenhoitaja
Jokela